Ihmisluonto on ollut filosofian keskiössä vuosisatojen ajan Aristoteleen ajatuksista ihmisestä sosiaalisena eläimenä Jean-Jacques Rousseauhun ja hänen ymmärrykseensä ihmisen luonnollisesta tilasta.
Moderni maailma on luonut uuden paradigman, jossa ihmisiä kohdellaan usein hyödykkeinä tai resursseina, joita voidaan hallita, ohjata ja kuluttaa. Tutkimme, miksi tällainen lähestymistapa on ristiriidassa ihmisluonnon luonteen kanssa ja kuinka filosofit ovat analysoineet tätä kysymystä kautta aikojen.
Ihminen tavarana, postmoderni lähestymistapa
2000-luvun globaali talousjärjestelmä ja digitaaliteknologia ovat muovanneet maailman, jossa ihmisen työtä, dataa ja arvoja kohdellaan samalla tavalla kuin hyödykemarkkinoita. Sosiaalisen median profiileistamme, kulutustottumuksistamme ja fyysisestä kyvykkyydestämme tulee dataa, jota voidaan analysoida ja jolla voidaan käydä kauppaa. Tämä lähestymistapa on kuitenkin suoraan ristiriidassa sen filosofisen käsityksen kanssa, että ihminen on vapaa ja autonominen yksilö.
Filosofi Herbert Marcuse on arvostellut modernia kapitalismia siitä, että se vieraannutti ihmisen todellisesta luonnostaan teoksessaan One Dimensional Man. Hänen näkökulmastaan ihmisestä tulee osa mekaanista järjestelmää, joka menettää vapauden määritellä omia tavoitteitaan. Tämä tilanne johtaa usein passiiviseen alistumiseen ja itsetunnon puutteeseen.
Ihmisluonto
Jean-Jacques Rousseau uskoi, että ihminen on luonnostaan vapaa, mutta sosiaaliset rakenteet, erityisesti yksityisomaisuuden syntyminen, ovat johtaneet alistamiseen ja riistoon. Discourse on the Origin of Inequality , hän kuvaa, kuinka ihmisen luonnollinen tila – vapaus ja autonomia – korvataan yhteiskunnallisella sopimuksella, jossa vapaudesta luovutaan sivilisaation nimissä.
Immanuel Kant korosti ihmisarvoa ja autonomiaa. Hänen lähestymistapansa mukaan ihmistä ei saa koskaan pitää vain välineenä, vaan aina päämääränä itseensä. Tämä ajattelutapa kyseenalaistaa kaikki järjestelmät, jotka kohtelevat ihmisiä kulutettavina resursseina, olivatpa ne sitten taloudellisia, poliittisia tai teknologisia.
Sodankäynti ja ihmisluonto
Filosofit ovat myös pohtineet paljon sodankäyntikysymystä. Leviatanissa Thomas Hobbes väitti, että ihmisen luonnollinen tila on “kaikkien sota kaikkia vastaan”. Hän uskoi, että ilman keskitettyä valtaa ihmisluonto johtaisi kaaokseen.
Ihmisluonto on enemmän yhteistyötä ja harmoniaa kuin konfliktia. Kropotkinin keskinäisen avun teoria ehdottaa, että yhteistyö, ei kilpailu, on avain selviytymiseen sekä eläinten että ihmisten kesken. Tästä näkökulmasta katsoen sodankäynti on enemmän sosiaalisten ja poliittisten rakenteiden tuotetta kuin ihmisluonnon väistämättömyys. Rousseau näki ihmiset luonnostaan itsenäisinä.
Vahvistusongelma
Ihmisiä hyödykkeinä käsitellään usein myös sotilaallisissa ja poliittisissa yhteyksissä, joissa heistä tulee valtioiden ja järjestöjen välineitä. Michel Foucault, ranskalainen filosofi, on analysoinut kuinka valtarakenteet alistavat ihmiset kuriin ja kontrollointiin. Hänen vartiointi- ja rankaisemiskonseptinsa osoittaa, kuinka instituutiot luovat ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti tottelevat.
Tällainen tilanne on täysin ristiriidassa sen ajatuksen ja filosofisen ymmärryksen kanssa, että ihmisen tulee olla vapaa, riippumaton ja määrätä omasta elämästään. Tärkeä vastapaino tässä on kantilainen arvokäsitys, jonka mukaan ihminen ei saa olla pelkkä keino, vaan aina päämäärä.
Vapaus on valittava
Ihmisten kohteleminen hyödykkeinä tai resursseina on suorassa ristiriidassa ihmisluonnon filosofisten käsitysten kanssa. Rousseau, Kant ja Kropotkin vahvistavat, ettei ihmisluonnossa ole taistella tai totella, vaan olla vapaa ja itsenäinen.
Moderni maailma, jossa ihmistä usein kohdellaan kulutettavana elementtinä, tarvitsee uuden eettisen paradigman, joka kunnioittaa ihmisarvoa ja vapautta. Tällainen lähestymistapa ei ole vain filosofinen näkökulma, vaan käytännön askel kohti harmonisempaa ja merkityksellisempää ihmiskunnan tulevaisuutta.
Lähteet:
- Filosofian instituutti. Immanuel Kantin eettinen periaate: ihmisten kohtelu päämääränä itseensä
- M. Fortier, M. Albert. Resurssista ihmiseksi: kohti henkilöjohtamista
- I. Suwandi. Työarvohyödykeketjut
- Taiteen johtamisen ja teknologian laboratorio. Digitaalinen kolonialismi maailmanlaajuisesti
- PuhdasSosiologia. Herbert Marcuse: yksiulotteinen ihminen (1964) ja edistynyt teollinen yhteiskunta
- Lapis UCL. Rousseau ja omaisuus: sen merkityksen ymmärtäminen toisen diskurssin sisällä ja ulkopuolella
- Tieteellinen elektroninen kirjasto verkossa. Jean Jacques Rousseaun käsitys vapaudesta ja tasa-arvosta yhteiskuntasopimuksessa
- H. Thornton. Kolmas luku – kaikkien sota kaikkia vastaan
- M. Geus. Peter Kropotkinin anarkistinen visio organisaatiosta
- B. Powell. Sotilaan tarina: Foucault’n sotilaallisen perustan ongelmallistaminen
Vastaa