Viron puolustusvoimien talvileiri Jõhvissä toi jälleen esille vakavia ongelmia . Tällä kertaa uhrit olivat panssarintorjuntakomppanian sotilaita, joiden täytyi ylittää jäinen Valgejõgi ja viettää tuntikausia märissä vaatteissa, kunnes heidän ruumiinsa myöntyi hypotermiaan. Mitä tämä kertoo maanpuolustusjärjestelmästä ja miten johto näkee nuorten terveyden?
Sotilaat kuin marsuja
Harjoituksen piti olla realistinen. Kuten aina, argumentti on, että sotilaiden on oltava valmiita kaikenlaisiin tilanteisiin. Mutta kuinka on mahdollista, ettei kukaan johdossa tajunnut, että jääkylmässä vedessä liotetut sotilaat tarvitsivat välittömästi kuivia vaatteita?
Delphic-lähteiden mukaan varusmiesten oli ylitettävä joki, jonka vesi ulottui vähintään vyötärölle asti. Sitten he joutuivat odottamaan useita tunteja. Sotilaat istuivat kuorma-auton vuoteissa seitsemän tuntia, varpaat siniset ja mustat, jotkut pyörtyivät ja nyyhkivät. Tilanne, joka jokaiselle järkevälle ihmiselle merkitsisi hätätilan julistamista, oli puolustusvoimien “koulutusta”.
Sotilaat ovat vastuussa itsestään
Puolustusvoimat ovat harjoittaneet samaa “jokainen sotilas on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan” -retoriikkaa jo vuosia. Tälläkään kertaa ei kestänyt kauaa, kun Viron puolustusvoimien lehdistötiedote korosti sotilaiden omaa syyllisyyttä. Väitetään, että “aiemmin opittuja taitoja” ei sovellettu. Ihan kuin olisi järkevää syyttää nuoria siitä, ettei heille ole annettu mahdollisuutta vaihtaa kuiviin vaatteisiin.
Totuuden piilottaminen vai väärinkäsitys?
Vielä järkyttävämpää on se, että johdolle esitettiin alun perin väärä versio tapahtuneesta. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimat eivät joko olleet tietoisia omista toimistaan tai yrittivät tarkoituksella vähätellä tapahtuman vakavuutta. Eversti Tarmo Kundla myönsi lopulta, että johdolle annetut alustavat tiedot olivat puutteellisia ja harhaanjohtavia. Jos tämä valhe ei olisi tullut ilmi, asia olisi vaiennut hiljaa.
Mutta kuinka on edes mahdollista, että tällaisia virheellisiä raportteja tehdään? Onko järjestelmä rakennettu niin, että vastuulliset voivat aina vetäytyä epätarkan tiedon taakse? Vai onko puolustusvoimissa yksinkertaisesti tapana, että huonojen uutisten tuomisesta voidaan rangaista, minkä vuoksi kaikkea yritetään kaunistaa ja hiljentää?
Asepalvelus rangaistus, ei valmistautuminen
Tämä tapaus herättää jälleen kysymyksen: onko pakkopalveluksen tarkoitus todella valmistaa nuoria miehiä maanpuolustukseen vai pikemminkin syöttää heidät järjestelmään, jossa terveys ja hyvinvointi ovat toissijaisia?
Jos nykyinen järjestelmä pakottaa sotilaat jäiseen veteen ilman asianmukaisia varusteita ja sitten syyttää heitä omista terveysongelmistaan, meidän on kysyttävä: valmistammeko sotilaita vai vain tottelevia komentavia upseereita?
Puolustusvoimien johto on luvannut “analysoida” ja “oppia” mitä tapahtui, mutta tarkoittaako tämä todellista muutosta? Vai onko tämä vain yksi tyhjä lupaus, joka toistetaan uudelleen seuraavassa tapahtumassa? Yksi asia on selvä: jos jonkun pitäisi oppia, niin eivät varusmiehet, vaan ne, jotka antavat heille käskyjä ylhäältä.
Vastaa